Tilintarkastustuomioistuimen raportti ei jätä epäilystäkään siitä, että Eurooppa ei onnistu suojelemaan 30 prosenttia vesistöistään vuoteen 2030 mennessä.

Erikoisraportin mukaan Euroopan tilintarkastustuomioistuinmonet EU:n merien suojelualueet eivät saa tehokasta suojelua, ja Eurooppa ei todennäköisesti saavuta tavoitetta merten suojelutavoitteet jonka se oli asettanut vuodelle 2030.
Ongelmana, käräjäoikeus korostaa, on se, että Uusien merensuojelualueiden (MPA) perustaminen ei riitä ekosysteemien ennallistamisen ja suojelun varmistamiseksi. Myös siksi, että ilmeisesti liikakalastus jatkuu "suojelluilla" alueilla, eikä edes tuhoisinta kaivostoimintaa ole vielä kielletty.
Euroopan todelliset tavoitteet ja mitä tapahtuu todellisuudessa
Hyväksymällä puitesopimuksen Kunming-Montreal Luonnon monimuotoisuuden osalta EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet suojelemaan 30 prosenttia maapinta-alastaan, sisävesistään, rannikkoalueistaan ja valtameristään vuonna 2022. vuoteen 2030 mennessäVoimaantulo Yhdistyneiden Kansakuntien sopimus aavalla merellätammikuussa 2026 syntyi yhtenäinen oikeudellinen kehys tukemaan30×30 linssi jopa kansainvälisillä vesillä – vaikka onkin muistettava, että monet maat eivät ole vielä ratifioineet sopimusta.
Euroopalla on myös omat tavoitteensa ympäristönsuojelun suhteen: vuoden 1979 lintudirektiivi ja vuoden 1992 luontotyyppidirektiivi loivat Natura 2000 -verkosto, jossa määritellään maa- ja merisuojelualueet, joiden kokonaispinta-ala on noin 1 219 403 km². Näitä täydentävät vuoden 2008 meristrategiadirektiivi ja vuoden 2014 merten aluesuunnitteludirektiivi, joiden tarkoituksena on hallita kestävästi ihmisen toimintaa merivesillä.
Kaikki tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä. Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan "Merten suojelualueet – Pelkkä niiden nimeäminen ei riitä todellisen suojelun saavuttamiseksi.”Eurooppa ei todennäköisesti saavuta vuodelle 2030 asettamiaan merten suojelutavoitteita. Raportin mukaan perimmäinen ongelma on se, että Merten suojelualueiden nimeäminen ei takaa merten tehokasta suojelua.

Uusien suojeltujen merialueiden nimeäminen ei riitä: tilintarkastustuomioistuimen varoitus
Vaikka luonnon monimuotoisuutta koskevista kunnianhimoisista sitoumuksista ja suojelualueiden verkoston asteittaisesta laajenemisesta huolimatta monilta alueilta puuttuu riittävät suojelutoimenpiteet ja vakaa rahoitus. Useimmissa tapauksissa suojelualueilta puuttuu myös riittävät työkalut, tilat ja tarvittava henkilöstö alueiden hallinnointiin.
Kuten hän totesi Iliana Ivanova, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastusasioista vastaava jäsen,
"Merisuojelualueiden nimeämisessä on edistytty jonkin verran EU:ssa, mutta tilintarkastustuomioistuimen tarkastus osoittaa, että todellinen haaste on varmistaa, että nimeäminen johtaa tehokkaaseen suojeluun. Jotta poliittiset tavoitteet tuottaisivat konkreettisia tuloksia meriekosysteemien hyväksi, tarvitaan nopeampia toimia, täytäntöönpanokelpoisia suojelutoimenpiteitä ja yhtenäisempi verkosto kaikilla EU:n merillä."
Ivanovan mainitsemat konkreettiset tulokset voidaan saavuttaa vain jäsenvaltioiden täydellä yhteistyöllä: ylikansallisia sääntöjä on olemassa, ja ne ovat jopa sitovia, mutta liian usein kansalliset hallitukset eivät sovella niitä – vaikka ne ovatkin EU:n komission nykyään hyvin tunnettujen rikkomusmenettelyjen kohteena (tarkastuksen ajankohtana Natura 2000 -verkoston merialueen osalta oli käynnissä menettelyjä kolme rikkomusmenettelyä edeltävää vuoropuhelua ja 24 rikkomusmenettelyä Euroopan unionin tuomioistuimessa).
”Vaikka EU:lla on pitkäaikainen ja hyvin kehittynyt lainsäädäntökehys suojelualueiden nimeämistä varten, sääntelykehyksen tavoitteiden ja niiden todellisten suojeluvaikutusten välillä on edelleen pysyvä kuilu.”
se on kirjoitettu raportissa. Lintu- ja luontodirektiivit, tilintarkastustuomioistuin muistuttaa, tulivat voimaan yli 30 vuotta sitten ja ovat edelleen kaukana kaikkien suojeltujen lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason tavoitteen saavuttamisesta.

Nykyinen paradoksi: Natura 2000 -alueilla kalastetaan enemmän kuin muualla
30x30-tavoitteen tavoitteena on suojella 30 % merivesistä vuoteen 2030 mennessä ja ottaa käyttöön tiukka suojelu vähintään 10 %:lle kokonaismäärästä. Tällä hetkellä noin 14 % EU:n merivesistä on nimetty suojelluiksi ja alle 1 % tiukasti suojelluiksi.Lyhyesti sanottuna, matkaa on vielä paljon kuljettavana.
Myös siksi, että tilintarkastustuomioistuin muistuttaa, että 81 % syvänmeren luontotyypeistä on huonossa suojelun tilassa. Ongelma ei koske pelkästään merenpohjaa: Euroopan ympäristökeskuksen äskettäinen raportti on osoittanut, että kaiken kaikkiaan useimmat meren luontotyypit ja lajit ovat huonossa tilassa. epätyydyttävä säilytystilaKuten raportissa todetaan:
Tosiasia on, että merensuojelualueeksi nimeäminen ei automaattisesti tarkoita tehokasta suojelua. EU:lta puuttuu yhdenmukaistettu järjestelmä suojeluluokista ja vastaavista toimista, jotka ovat yhdenmukaisia suojelutavoitteiden kanssa. Esimerkiksi tuomioistuin totesi, että vaikka kalastus ja muu merenpohjaa vahingoittava toiminta ovat vakava uhka meren biologiselle monimuotoisuudelle, kalastusrajoitukset koskevat vain pientä osaa suojelualueista.
Päinvastoin, tilintarkastustuomioistuimen laskelmat osoittavat, että näennäinen kalastusponnistus Natura 2000 -merialueilla on 1,72 kertaa korkeampi kuin suojelualueiden ulkopuolellaMikä pahinta, noin 85 % näennäisestä kalastusponnistuksesta on peräisin kalastuksista, jotka käyttävät tuhoisin pohjavaihdeEsimerkiksi Pohjanmerellä Natura 2000 -alueilla havaittu kalastusponnistus on noin kaksinkertainen ympäröivillä vesillä kirjattuun määrään verrattuna.
Ekosysteemien suojelemiseksi tarvittaisiin itsemääräämisoikeus, jota ei ole olemassa.
Vuonna 2023 komissio oli kehottanut jäsenvaltioita kieltää aktiivipyydyksillä tehtävä pohjakalastus Natura 2000 -alueilla vuoteen 2024 mennessä ja lopettamaan pohjakalastuksen kaikilla merensuojelualueilla vuoteen 2030 mennessä. On sanomattakin selvää, että näin ei ole tapahtunut. Ekosysteemien suojelua koskevien politiikkojen tehokas täytäntöönpano edellyttää kustannukset, jotka maiden on oltava valmiita maksamaanOn helppo nähdä, että kaivos- ja kalastustoiminnan rajoittamisella voi olla vakavia sosioekonomisia seurauksia, erityisesti rannikkoyhteisöille. Ja näitä seurauksia on hallittava yksittäisten maiden toimesta. Kuten raportissa todetaan,
Vaikka jäsenvaltiot kuulevat sidosryhmiä yhä enemmän ja osallistavammin, niiden tulisi tarjota sidosryhmille enemmän mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Lisäksi olisi tunnistettava toimenpiteitä, joilla lievennetään suojelutoimenpiteiden kielteisiä sosioekonomisia vaikutuksia.
Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että komissio auttaa jäsenvaltioita löytämään ratkaisuja ja tekee niin vuoden 2029 loppuun mennessäSamaan aikaan Euroopan vuodelle 2030 asettamat tavoitteet ovat lopullisesti kadonneet. Suurten rahoituspääomien asettamien säästötoimien kourissa olevilla Euroopan mailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa vitkuttelua ja kerätä rikkomusmenettelyjä, jotka lopulta joutuvat maksamaan niiden kansalaisten. Ja merten ekosysteemien.
Tässä on kolme oivallusta, jotka saattavat kiinnostaa sinua:
Kalastus ja vesiviljely 2040: Visio, joka ei tyydytä ketään
YK:n sopimus maailman valtamerien suojelemiseksi tulee voimaan vuonna 2026.
Luonnon ennallistamissuunnitelma: Italian kaupungit tienristeyksessä



